Voi olla, että tämän osan jälkeen päivitystahti hieman harvenee, koska nyt alkaa tulla ensimmäisiä kokeita ja niihin pitäisi lukea ja rippikoulutaapaamisetkin alkavat pian niin on paljon muuta tekemistä, mutta kyllä niitä osia kuitenkin tulee, älkää siitä huoliko :)

 

Niin se aika vain kului ja Luminkin oli aika kasvaa taaperoksi. Neitosesta tuli tämännäköinen, aika nätti etten sanoisi. Lumin luonne: 9/9/4/3/5 ja horoskooppi on oinas.

Niitty alkoi heti opettaa Lumia kävelemään. "Tule tänne vain, kyllä äiti ottaa kiinni jos meinaat kaatua", Niitty kannusti Lumia.

"Hyvä tyttö! Sinä opit. Äidin pikku kulta", Niitty sanoi Lumille, joka oppi kävelemään.

__________________________

"Arvaas Lars mikä päivä tänään on? Aivan oiken! Tänään on sinun ekat synttärit", Benjamin sanoi Larsille.

Ja illalla vietettiin LArsin synttäreitä. Asta sai kunnian viedä LArs kakun luo ja kasvattaa hänet.

Ja Larsista kasvoi tälläinen söpöliini. Larsin luonne: 9/9/10/3/0 ja horoskoopiltaan Lars on skorpioni kuten Ilmarikin.

Illalla vietettiin toisetkin synttärit, meinaan Ilmarin oli aika kasvaa kouluikäiseksi. "Hihii, äitillä on hattu korva", Ilmari naureskeli vaikka hänen olisi pitänyt puhaltaa kynttilät Niityn kanssa.

Ilmarista kasvoi tälläinen komistus. Hän peri äidiltää nenän.

Ilmari alkoi puhaltamaan saippuakuplia, koska Lumi ja Lars olivat vielä niin pieniä ettei heistä saanut leikkiseuraa ja yksin oli tylsä leikkiä. "Jos nyt puhallan aivan hiljaa niin voin saada tosi ison pallon", Ilmari mietti itsekseen.

"Äiti mä lakastan sua toosi paljon", Lumi sanoi ja tarrasi tiukasti Niittyä kaulasta. Niitty liikuittui melkein kyyneliin ja vastasi itkukurkussa: "Mäkin rakastan sua tooosi paljon, ehkä hiukan enemmän kuin Ilmaria."

Ylhäällä Ilmari soitteli pianoa. "Miten mummi saa tämän näyttämään niin helpolta? Tämän on tosi vaikeaa", Ilmari mietti.

Ilmari kyllästyi pianonsoittoon ja tuli alas. Häntä vastassa lattialla parkui Lumi. "Ota auto. Häähää, et saanut. Huutako äitin pikku lellikki nyt äitin paikalle, että tuhma isoveli kiusaa", Ilmari kiusasi Lumia. "Ei taa olla tuhma, Ilmali", Lumi parkui lattialla.

 

Niitty oli kuullut mitä Ilmari oli sanonut Lumille ja mennyt juttelemaan Ilmarin kanssa ylös. "Miksi sinä kiusaat Lumia? Hän on sinua pienempi ja tarvitsee enemmän apua", Niitty kysyi Ilmarilta lempeällä äänellä. "No aha! Mutta vaikka olenkin iso niin ei se tarkota etten minä tarvitsis apua ja huomiota missään!" Ilmari huusi. "No sinähän saat apua ja huomiota ihan koska vain pyydät", Niitty sanoi vieläkin lempeällä äänellä. "Mutta en sinulta, koska sinun kaikki aikasi menee Lumin kanssa leikkimiseen. Ja nyt voit lähteä leikkimään sen lellipennun kanssa!" Ilmari huusi Niitylle. Niitty katsoi parhaaksi lähteä ennen kuin Ilmari räjähtäisi täysin.

Kun Ilmari jäi yksin hän leppyi nopeasti, mutta päätti ettei pyytäisi Niityltä anteeksi, koska ei tätä varmaan kiinnostanut yhtään hänen tekemisensä. "Hmmm.... voisin karata tuonne ylös, kun siellä on kerta tyhjiä huoneita ja sitten lopettaisin koulun. Kertoisin vain iskälle ja vaarille, missä olen", Ilmari mietti ja päätti samalla hioa suunnitelmaa.

_______________________________________

"Ota tästä satanen juomarahaa. Olet ansainnut sen, koska toit ruuat niin nopeasti ja olet vielä noin nättikin", Benjamin sanoi flirttailevasti ruokalähetti Mariannelle. "Oi kiitos, olette lempiasiakkaani Benjamin", Marianne sanoi ja väläytti kauneimman hymynsä ennen kuin lähti.

Aamulla ennen kouluun lähtöä Ilmari oli päättänyt heittäytyä taas hankalaksi. "Wuhuuu... Tämä sängyllä hyppiminen on kivaa!" Ilmari kiljui huoneessaan.

Robert oli kuullut Ilmarin huudot ja kiiruhti paikalle. "Nyt heti paikalla alas sieltä! Etkö muista mitä olemme äidin kanssa puhuneet sängyllä hyppimisestä?" Robert torui Ilmaria. "Mitä jos en lopeta? Ja kyllä minä muistan, mutta ei äitiä näytä paljoa kiinnostavan mitä minä teen, niin ajattelin sitten hyppiä sängyllä", Ilmari sanoi ja lopetti hyppimisen.

"Voi kulta pieni! Kyllä äitiä sinunkin tekemiset kiinnostaa, mutta hänellä on vain kauhea kiire Lumin ja Larsin kanssa niin ei hän ehdi olla sinun kanssasi lainkaan. Keksitään me pojat joku päivä jotain kivaa tekemistä. Sopiiko?" Robert sanoi ja halasi poikaansa. "Sehän on kivaaa!" Ilmari sanoi ja halasi isäänsä takaisin.

__________________________________

Lumilla oli ollut illalla synttärit ja hän oli saanut lahjaksi uuden sängyn. Lumi päätti kokeilla heti miten se joustaa. "Klopoti klopoti, hevonen juoksee näin", Lumi leikki sängyssä. Ilmari oli tullut paikalle ja sanoi Lumille ettei sängyllä saanut hyppiä. Lumi ei uskonut niin Ilmari huusi Niityn paikalle.

"Niin, mitä asiaa?" Niitty kysyi hengästyneenä. "Lumi hyppi sängyllä vaikkei saa", Ilmari kertoi. "Enpäs hyppinyt, Ilmari huijjaa", Lumi vänkäsi vastaan ja katsoi Ilmaria tiukasti. Niitty sen sijaan katsoi vuorotellen lapsiaan ja mietti kumpaa uskoisi.

Lopulta Niitty päätyi siihen tulokseen, että Ilmari huijasi ja alkoi saarnata Ilmarille. "Olemme isän kanssa sanoneet monta kertaa, että huijaaminen on huonotapa ja siitä oitää rankaista", Niitty sanoi Ilmarille. "Mutta kun minä en huijjaa. Lumi huijaa", Ilmari väitti vastaan. Lumi sen sijaan katsoi leveästi hymyillen vierestä ja mietti samalla, että kuinka helppoa Niittyä olikaan huijata.

Kesken keskustelun Ilmari juoksi pois ja huusi Niitylle: "Minä vihaan sinua eniten tässä maailmassa! Ja vihaan myös Lumia todella paljon!" Niitty vain katsoi Ilmarin perään, ja mietti samalla, että miksi se nyt noin suuttui.

Lumi oli tullut juttelemaan Ilmarille, mutta Ilmari ei ollut oikein juttutuulella. "Mene pois, lellipentu. Mene vaikka heittämään äidin kanssa tikkaa, jos se suostuisi sinun kanssa heittämään sitä, koska äiti ei ole ikinä heittänyt kanssani tikkaa!" Ilmari huusi itku kurkussa Lumille, joka seisoi virnuillen oven suussa. "Hyvä on minä menen ja olen aivan satavarma, että äiti suostuu tulemaan kanssani heittämään tikkaa", Lumi sanoi ja lähti etsimään Niittyä jostain. "Laita ovi kiinni sitten samalla kun lähdet!" Ilmari huusi vielä Lumin perään.

Aivan kuten Lumi oli arvellut Niitty suotui tulemaan heittämään tikkaa. "Katsos, näin Lumi heitetään tikkaa", Niitty neuvoi Lumia, mutta Lumi ei kuunnellut. "Äiti. Oletko nähnyt koskaan kummitusta?" Lumi kysyi ja jatkoi, "Kun vaari sanoi, että meillä asuu kummituksia." "Voi kulta, vaari vaan hassuttelee. En minä ole ainkaan nähnyt yhtään kummitusta", Niitty vastasi naurahtaen.

______________________________

Kun lapset olivat menneet nukkumaan Niitty ja Robert menivät makuuhuoneen puolelle juttelemaan. "Olen vähän huolissani Ilmarista, koska hän on alkanut käyttäytyä huonosti ja väittämään ettet anna hänelle tarpeeksi huomiota. Mitä mieltä sinä olet?" Robert kysyi Niityltä. "Minusta Ilmari on ihan normaali, normaalia uhmaikää. Ja annan hänelle kyllä huomiota silloin kun Lumi nukkuu", Niitty puolustautui. "Paitsi että Lumi ja Ilmari nukkuvat aina samaan aikaan, eli et anna Ilmarille lainkaan huomiota", Robert suomensi.

"No mitä sitten vaikken anna Ilmarille huomiota?" Niitty kysyi ja kääriytyi Robertin kainaloon. "On siinä kyllä sitä väliä, että Ilmari tuntee itsensä hylätyksi, jos kukaan ei anna hänelle kuin vain negatiivista huomiota", Robert sanoi. "Keskustellaan asiasta myöhemmin minua väsyttää", Niitty sanoi ja meni nukkumaan.

Robert ei saanut nukutuksi, koska hänen ja Niityn keskustelu vain pyöri hänen päässään. "Luulin, että Niitty olisi hyvä ja rakastava äiti kaikille lapsille, mutta hän ei näköjään pysty antamaan rakkautta kuin vain yhdelle lapselle. Mitä minä teen?" Robert pohti.

Lumikin oli herännyt, koska häenkin päässän pyöri kaikenlaista. Lumi istahti Robertin seuraksi pöydän viereen. "Minulla olisi sinulle vähän asiaa", Robert aloitti ja jatkoi, "Olet ollut ilkeä Ilmarille, kun väität aina äidille, että Ilmari on syypää kaikkeen, vaikka sinä olisit tehnyt sen." "Mitä sitten, kyllä Ilmarikin kiusasi minua kun olin pieni", Lumi puolustautui. "Mutta Ilmari myös myönsi, että hän kiusasi sinua, eikä laittanut sinua syylliseksi. Saat nyt viikon kotiarestia ja mietit miten toisia kohtaan kuuluu käyttäytyä. Ja äidiltä on sitten turha mennä anomaan kotiarestin loppua, koska äitikin sanoo ei", Robert sanoi ja nousi pöydästä.

Lumi haki jääkaapista jotain syötävää ja mietti mitä Robert oli äsken sanonut. "Katoku äiti pitää mut kotiarestissa. Teen jotain kilttiä, niin se päättää mun kotiarestin ennen kun se on ees kunnol alkanu", Lumi mietti ja meni takaisin nukkumaan.

___________________________________

Aamulla Ilmari oli mennyt ulos odottamaan bussin tuloa, oli satelliitti tippunut hänen päälleens ja hän kuoli heti. Viikatemies tuli hakemaan häntä taivaaseen.

"Ei, älkää viekö poikaani! Rakastan häntä niin paljon", Robert aneli. "Hyvä on saat mahdollisuuden. Sinun pitää arvata kummassa kädessä pallo on. Jos vastaat oiken saat poikasi takaisin, mutta jos vastaat väärin vien poikasi mukanani", Viikatemies sanoi möreällä äänellä. Robertin harmiksi hän vastasi väärin ja Viikatemies vei Ilmarin mennessään.

Kun Asta kuuli mitä oli tapahtunut hän juoksi äkkiä pihan perälle ja soitti Viikatemiehelle, puhelimella jonka oli löytänyt ullakolta. "Kuinka paljon pyydät rahaa, jotta antaisit pojanpoikani takaisin, ihan normaalina?" Asta kysyi puhelimessa. "Tarvitsen noin 10 000 niin annan pojanpoikasi takaisin", Viikatemies vastasi möreällä äänellä. "Se ei ole ongelma saat 11 000 jos palautat hänet heti", Asta sanoi. Viikatemies oli niin hyvällä päällä että antoi Ilmarin takasin vain 10 000.

"Ihana nähdä sinua! Minulla oli jo kauhea ikävä, vaikka olit poissa vain pienen hetken", Asta sanoi ja halasi Ilmaria tiukasti. "Sinuakin mummi. Arvaa mitä?" Ilmari kysyi. "Mitä kultaseni?" Asta ksyi. "Rakastan sinua eniten koko maailmassa. Jopa enemmän kun äitiä", Ilmari sanoi. Asta ei vastanut siihen mitään vaan hymyilli onnellisena siitä, että oli saanut Ilmarin takaisin.

__________________________________________________

Larsilla oli ollut synttärit ja Ilmari meni heti juttelemaan hänelle. "Me sit leikitään aina kahestaan, ilman et Lumi tulee siihen viereen valittaa mitään. Sopiiko?" Ilmari sanoi Larsille. "En ole ihan varma, koska mä ja Lumi ollaan hyviä ystäviä enkä haluis jättää sitä yksin", Lars vastasi hiljaa ja jatkoi sitten, "Ja stä paitsi ei se olis Lumista kivaa, että se joutuis leikkimään yksin." "No ei sitten. Ja Lumi kyllä sais äidistä leikkikaverin, koska sen kanssa se kokoajan on", Ilmari tiukaisi ja lähti huoneeseensa.

Lumin kotiarestia oli jäljellä vielä kuusi päivää ja Lumi oli päättänyt saadan sen loppumaan tänä iltana. "Vien roskat ja sitten kun äiti huomaa sen ja kehuu minua kysyn, että voinko jo päästä kotiarestista ja äiti suostuu siihen varmasti", Lumi mietti samalla kun otti roskia jätepuristimesta.

Lumi oli menossa sisälle kun Niitty käveli häntä vastaan. "Mitäs sinä ulkona teet vielä tähän aikaan?" Niitty kysyi. "Vein roskat", Lumi vastasi. "Aikun hienoa, olin meinaan itse menossa juuti hakemaan niitä", Niitty sanoi ja kehui Lumia. "Äiti, kun olen niin kiltisti niin voisinko päästä pois kotiarestista?" Lumi kysyi koiranpentuilme kasvoillaan. "No tietenkin pääset, ei noin kilttiä tyttöä kannata kotiarestissa pitää. Mitäs muuten haluiaisit tehdä. Mennäänkö pelaamaan Teresa- tädin kanssa Laamt- läjään peliä?" Niitty kysyi Lumilta, joka oli aivan innoissaan.

"Sinun vuorosi Lumi", Teresa sanoi. "Tiiän, mutta mun pitää keskittyä. Hei älkää tönikö pöytää ei se oo reilua", Lumi sanoi.

"Äiti, saanks mäki tulla pelaa?" Ilmari kysyi. "Kysy Lumilta", Niitty vastasi. "No et todellakaan saa tulla pelaamaan, koska sä et oo tyttö!" Lumi tiuskaisi Ilmarille.

"Mä vihaan sua Lumi koko sydämestäni!" Ilmari huusi Lumille samalla kun juoksi pois. "No se on harmi sitten, mutta mene nyt pois häiritsemästä meitä, jooko?" Lumi sanoi topakasti.

Robert meni Ilmarin perässä huoneeseen ja alkoi puhua Ilmarille. "Älä välitä, kyllä sä vielä saat välit kuntoon Lumin ja äidin kanssa", Robert lohdutti. "Mutta kun äitikin vaa käski kysymään Lumilt eikä vastanut siihe ite mitää", Ilmari nyyhkytti. "Äiti on vaa vieläkin sen lumoissa, että se sai tytön. Älä anna sen häiritä. Ja muista meillä on se yhteinen hauskanpitopäivä vielä tulossa", Robert sanoi hymyillen ja toivotti samalla hyvät yöt. "Hyvää yötä iskä", Ilmari sanoi.

 

Ennen nukkumaan menoa Ilmari luki vielä lempikirjaansa Seriffi Alpakan tarinat. "Jonakin päivänä mustakin tulee yhtä suosittu kun Seriffi Alpakastakin", Ilmari mietti ja meni nukkumaan.

 

Siinä se osanen sitten. Käykääpäs kommentoimassa :)