En nyt keksi tähän alkuun mitään järkevää sanomista, eli hypätkäää tämän yli ja menkää lukemaan osaa :)

 

"Äh... En muistanut että tämä oli näin hankalaa", Robert puhisi kirjoittaessaan lopputyötä.

Niitty oli jo kirjoittanut lopputyönsä eikä hänen siis tarvinnut enää käyttää aikaa siihen. "Mitäs jätit sen kirjoittamisen näin myöhään, olisit kirjoittanut sen aikaisemmin niin se olisi voinut olla helpompaa", Niitty virnuili Robertille lehden takaa.

Saatuaan lopputyön valmiiksi Robert alkoi korjata jätepuristinta. "Huhuu... Onko ketään kotona?" Robert huuteli jätepuristimeen.

____________________________________

"Tässä nämä ruuat mitkä tilasit", ruokalähetti Ukko sanoi Niitylle ja ojensi korin hänelle. "Kiitos, maksan nämä vähän myöhemmin, jos sopii?" Niitty kysyi. Ukko nyökkäsi ja lähti kohti uutta kohdetta.

Sillä välin sisällä Robert korjasi rikki mennyttä suihkua. "Äh... Miksi Niityn pitää käydä niin usein suihkussa, että suihku pitäää korjata melkein joka viikko?" Robert puhisi.

Illalla kun Niitty ja Robert olivat menossa nukkumaan Robert otti Niityn kainaloonsa ja sanoi: "Olen tässä vähän miettinyt että emme ole olleet vielä sillä lailla lainkaan että olisiko jo korkea aika kokeilla?" Niitty vain hymyili ja käpertyi syvemälle Robertin kainaloon.

Sessioiden päätyttyä Niitty lähti viemään roskia ulos ja huomasi torakoita. Hän ei voi sietää niitä ja alkoi myrkyttää niitä.

Mutta Niitylle tuli niin huono- olo että Robert joutui siivoamaan kuolleet torakat pois. "No iksei se nyt voinut samantien laittaa näitä tohon roskiin kun kerta ihan vieressä oli?" Robert ihmetteli.

_______________________________

"Taas vain pelkkiä laskuja. Eikö sieltä voisi tulla joskus jotain muutakin?" Niitty mietti samalla kun haki postia.

Robertkin oli tullut ulos ja alkoi bongaamaan lintuja. "Hei, tuolla menee erittäin harvinainen Sateenkaarilennokkikaija", Robert hihkaisi.

Niitty oli sillä aikaa sisällä ja alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän meni vessaan, koska siellä hän saisi olla rauhassa. "Rakas päiväkirja! Täällä yliopistolla on ollut aivan ihanaa ja minua harmittaa kun tämä loppuu pian. Toivottavasti talo pysyy pystyssä ainakin siihen saakka kun lapsemme ovat käyneet yliopston."

Robert oli tullut sisälle ja alkanut korjaamaan telkkua, joka on ollut rikki jo jonkun aikaa. "Taas Niitty on katsonut liikaa telkkua, koska tämä vehje on rikki", Robert puheli yksinään samalla kun korjasi telkkua.

"Aaaaaauuuuuts. Ei olisi ilmeisesti kannattanut lykätä ruuvimeisseliä juuri siihen kohtaa", Robert huusi kun sai telkkarista sähköiskun.

"Hehe, mitäs sinulle on tapahtanut kun olet ihan musta?" Niitty naureskeli kun Robert istui pöytään. "Korjailin tuossa telkkaria ja sain sitten sähköiskun", Robert vastasi. "Ai anteeksi, en tiennyt että olit saanut sähköiskun", Niitty sanoi ja väänsi naamansa peruslukemille.

Syömisen jälkeen he menivät pelaamaan ulos vähän shakkia. "Arvaas mitä? Mä voitan sut nyt kun siirrän tätä hevosta ja se pystyy syömään sun kuninkaan", Robert sanoi hymyillen ilkikurisesti. "No voi harmi, miten tässä nyt taas pääsi käymään näin, että sä voitat mut", Niitty harmitteli.

_________________________________

"Ja viimeiset laskujen maksamiset täällä yliopistolla", Robert ajatteli maksaessaan laskuja.

"Heippa sitten kulta. Nähään puolen vuoden päästä", Robert sanoi ja silitti Niityn poskea. "Hei, ja mä lupaan että pääsen täältä paremilla papareilla pois kun sä", Niitty nauroi. "No sehän nähdään, mutta minulla on kiirre taksiin", Robert nauroi ja lähti kohti ovea.

"Hihi, laitoin yöpuvun jo valmiiksi päälle niin pääsen kotona suoraan nukkumaan", Robert naureskeli noustessaan taksiin.

__________________________________

Robert saapui talolle, joka oli aivan samanlainen kuin silloin kun hän lähti. Yhtäkkiä hän havahtui omista ajatuksistaan kun Asta tuli ulos ja riensi halaamaan poikaansa. "Tervetuloa kotiin, poika! Etkö muka tuonut sieltä yliopistolta ketään tyttöä mukanasi?" Asta hämmästeli. "En vielä, koska hänellä on vielä opiskelemista, mutta hän tulee ihan kohta", Robert vastasi.

Sillä välin sisällä Jacob oli tekemässä ruokaa, mutta onnistui sytyttämään tulipalon. Onneksi oli palohälytin ja palomies saapui ripeästi paikalle ja sammutti palon.

"Kiva nähdä sinua pitkästä aikaa", Robert sanoi ja muiskautti Jadea. "Sinuakin on mukava nähdä", Jade vastasi hymyillen.

Niittykin oli saapunut yliopistolta kotiin ja ensimmäiseksi käynyt vaihtamassa vaattensa. Matkalla hän oli törmännyt Deniseen joka alkoi juttelemaan hänelle heti. "Oletko sinä se Robertin tyttöystävä?" Denise uteli. "Olenhan minä. Oletkos sinä Jade vai Denise?" Niitty kysyi. "Olipa tyhmä kysymys... tietenkin minä olen Denise. Olenkin enemmän Robertin näköinen, kun taas Jade ei näytä yhtään samalta, se meinaan näyttää ihan Sophialta", Denise nauroi ja selosti samaan aikaan. "Okei, sekoitin vaan teidän nimet keskenään", Niitty sanoi naurahtaen ja hieroi samalla päätään.

 

No tää oli tämmöne osa sitten ja aika lyhyt ja tylsä mun mieletä, mutta kertokaa te toki mielipiteenne :)