Tää osa tuli ny tälläi vähä keskel viikkoo, ku olen ollu täs kipeen pari päivää ni on ollu aikaa tehä tätä. No mut ei siitä sen enempää, osan lopus on pieni muotoinen kysely, et mitä haluutte nähä, et muistakaa vastata siihenki sit :)

Asta oli muuttanut pieneen taloon melkein Bluerivreiden naapuriin, jotta näkisi lapsiaan usein. Hän oli päättänyt kutsua Camillen kylään, koska hänellä oli Camillelle tärkeää asiaa...

"Kuule Camille, minulla on suunnitelma minun ja isäsi varalle", Asta sanoi. "Millainen? Et kai yritä saada isää rakastumaan sinuun uudestaan?" Camiile kysyi hämmästyneenä. "No jotain sinne päin. Mutta sinähän halusit heti eromme jälkeen, että palaisimme yhteen." "Niin halusinkin, mutta olen jo tykästynyt Sophiaan ja isäkin on todella onnellinen hänen kanssaan."

"Ihana nähdä sinua pitkästä aikaa!" Asta huudahti ja juoksi tervehtimään Benjaminia. "Voisinpa sanoa samaa", Benjamin vastasi ja jatkoi nopeasti, "on oikeasti sinua on hirmu mukava nähdä."

Asta rohkaistui ja kysyi käviskö Benjaminille hieronta. Benjamin vastasi myöntävästi ja Asta käytti tilaisuuden hyväkseen. "Arvaa mitä olen halunnut tehdä jo kauan eromme jälkeen?" Asta kysyi. "No?" Benjamin vastasi.

"Tämän", Asta sanoi ja painoi huulensa Benjaminin pehmeille huulille. Benjamin ei vastustellut, päinvastoin, hän vastasi pusuun ilomielin.

Asta ja Benjamin siirtyivät sisälle, jotta kukaan uteliaista naapureista juoruaisi kenellekkään mitään. Ja sisällä meno näköjään vaan yltyi...

He siirtyivät makuuhuoneen puolelle ja siellä meno kävi vielä hurjemmaksi...

"Minun pitää lähteä, ettei Sophia ala ihmettelemään mitään.", Benjamin sanoi ja suuteli astaa hellästi. "Selvä. Hyvää kotimatkaa kulti", Asta sanoi hymyillen.

Benjaminin lähdön jälkeen Asta oli onnensa kukkuloilla ja päätti vaihtaa hieman tyyliään. Hiuksensa hän laittoi kiinni ja kävi ostamassa uuden raikkaan värisen paidan, koska vanha villapaita oli jo hieman kulunut.

Seuraavan yön Asta nukkui paremmin kuin moneen vuoteen.

Aamulla Astalla oli kauhea nälkä ja hän ajatteli syödä aamiaiseksi räiskäleitä. (Huomatkaa Astan kasvanut maha)

"Pian saan syödä aamiaista rakkaan perheeni kanssa, jos suunnitelmani onnistuu", Asta ajatteli syödessään.

Aikaansa Asta kulutti maalaamalla tauluja.

Asta kävi vaihtamassa jotain sellaista päälleen josta näkyisi kauniisti hänen kasvanut masunsa. Kun sopivat vaatteet olivat löytyneet Asta soitti Benjaminille ja kutsui tämän kylään. "Voisitko tulla niin pian kuin mahdollista, koska minulla on sinulle tärkeää asiaa." "......" "Selvä, nähdään pian."

Oli jo pimeää kun Benjamin saapui. Asta halasi häntä lämpimästi ja kutsui sisälle syömään.

"Minulla on sinulle hienoja uutisia", Asta aloitti ja tarttui Benjaminia kädestä ja jatkoi, "Olen raskaana sinulle, sen yhden yön jälkeen." "Sehän on vallan mukavaa. Luulin, että olet jo niin vanha ette voisi enää tulla raskaaksi, mutta tämä on iloinen uutinen. Mutta ethän sinä halunnut enää lasta", Benjamin sanoi. "No en, mutta sen eron jälkeen olen ollut aika yksinäinen ja tulin siihen tulokseen, että yksi lapsi vielä olisi aika mukava", Asta vastasi hymyillen. "Okei. Nättejä kukkia muuten. Mistäs hait?" Benjamin kysyi yllättäen. "Ihan tuosta takapihalta vain", Asta vastasi.

___________________________

Aikaisin seuraavana aamuna Asta tunsi outoja polttoja mahassaan ja tajusi synnytävänsä.

Hetkeä myöhemmin Astan käsivarsilla lepäsi pieni punatukkainen tyttövauva. Tyttö sai nimekseen Denise Ida Emily Blueriver.

Asta ryntäsi heti syöttämään kuopustaan."Sinusta tulee aivan mieleen veljesi Robert, Daniel ja Oliver. Mitäköhän he ovat mahtaneet puuhailla, koska en ole kuullut heistä mitään pariin vuoteen", Asta puheli Deniselle.

"Tulihan sieltä pikkuinen röyhy sentään", Asta kehui Deniseä kun tämä oli röyhtäissyt.

Kun Asta oli saanut Denisen nukkumaan hän katsoi yleensä telkkua. "Toivottavasti tuo pallo ei tuu tosta telkun läpi mua naamaa", Asta nauroi.

Benjamin oli tullut katsomaan tytärtään. "Tässä hän nyt on. Nimesin hänet Deniseksi. Kai se nimi käy?" Asta sanoi hymuillen. "Oi kun hän on söpö. Aivan kuin veljensä. Ja nimi käy oiken hyvin. Saanko pitää häntä sylissä?" Benjamin kysyi ja katsoi Astaa anovasti. "Denise on myös sinun tyttäresi eli tottakai saat."

Kun Asta ojensi Denisen Benjaminille, hän oli pelkkää hymyä.

"Kukkuu! Kuka köllöttelee isukin sylissä?" Asta puheli Deniselle.

"Huuuuiii! Denise se lentää korkealle ylös ja tähystää sieltä maailman menoa. Ja viimeistä kertaa ennen synttäreitä", Asta leikki Denisen kanssa.

Ja oli aika viettää Denisen synttäreitä. Asta oli kutsunut juhliin muutamia ystäviään ja sukulaisia.

Ja tadaa! Tälläinen söpöliini Denisestä kasvoi :)

Oli myös Astan aika vanhentua. Denise ei näköjään halunnut irottaa äidistään hetkeksikään.

"Kiva että sain ihan oikeankin pikkusiskon, ettei ole vain pikkusiskopuolta. Muista Denise, että minulta voit kysyä ihan mitä vain ikinä haluatkin", Camille sanoi Deniselle ja halasi tätä kovaa.

Denise joutui olemaan paljon yksin, koska Asta oli jo niin vanha ettei jaksanut touhuta hänen kanssaan mitään. No eipä se näyttänyt tyttöä paljoa haittaavan, sillä hän piirteli tai leikki palikoilla puuhapöydän ympärillä, jonka oli saanut isältään Benjaminilta synttärilahjaksi.

Myöhään illalla Asta alkoi opettaa Deniseä kävelemään, jotta tämä saisi lelulaatikosta leluja itselleen. "Hyvä tyttö juuri noin. Sehän menee jo hyvin", Asta kehui tytärtään.

___________________________

*Muutaman viikon kuluttua Bluerivereillä*

"Kiva kun pääsit tulemaan näin nopeasti. Meillä on tunti aikaa kunnes Sophia palaa takaisin", Benjamin sanoi ja kaappasi Astan syleilyynsä.

"Sun hartiat ihan jumissa", Benjamin sanoi samalla kun hieroi Astaa. "Tiedän. Denisen kantaminen on jo aika raskasta puuhaa", Asta vastasi naurahtaen. "Mitäs Deniselle muuten kuuluu?" Benjamin kysyi. "Hyväähän pikkuiselle kuuluu. Leikkii päivät pitkät joko sinun tuomalla puuhapöydällä tai hevosilla", Asta sanoi.

"Siitä minulle tulikin mieleen yksi asia", Benjamin sanoi ja otti Astaa kädestä kiinni, "Tehän voisitte muuttaa Denisen kanssa tänne meille, mutta ensin eroan Sophiasta." "Kuullostaa hyvältä, mutta miksi haluat erota Sophiasta?" Asta kysyi hämmässtyyneä. "Hän taitaa olla minulle hieman liian nuori. Haluan samanikäisen vaimon itselleni, enkä mitään villiä biletyttöä", Benjamin sanoi ja hymyili Astalle hennosti.

Samaan aikaan Sophia oli tullut kotiin ja kuullut kaiken mitä Benjamin oli sanonut. Hän suuttui ja viskasi juomansa Benjaminin syliin.

"Ensin syytät minua siitä, että puhun Astan kanssa ja sitten löydän sinut täältä jonkun nuoren klopin syleilystä. Tämmöinen peli ei vetele.", Benjamin sanoi ja tarttui Sophiaa nenästä oikein kovaa ja ravisti tämän päätä puolelta toiselle.

"Jos kerran haluat elää jonkun nuoremman kanssa niin kerää kimpsusi ja kampsusi ja lähde pois täältä!" Benjamin sanoi vihaisesti. "E-e-e-ei kai tämä tarkoita sitä että haluat erota?" Sophia kysyi itku kurkussa.

"Ymmärsit aivan oikein. Haluan erota ja siitä ei keskustella!", Benjamin vastasi. "Ei, ei, ei en halua erota. Halusin vain jotain äksöniä elämääni", Sophia puolustautui ja haroi hiuksiaan. "Niin varmaan. Voisitko nyt ystävällisesti lähteä. Ai niin, lapset voivat jäädä tänne minun luokseni, koska minulla on ainakin varaa elättää heiltä", Benjamin tiuskaisi.

"Yhyyy... unelmieni mies jätti mut..." Sophia itki ennustajaeukon olkapäätä vasten. "Itke siihen vain. Mutta itsepähän halusit jonkun nuoremman miehen ja pussasitte väärään aikaan. Mutta kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu", ennustajaeukko lohdutti Sophiaa.

Sophia sai kyyneleensä kuivattua ja tavaransa pakattua hän lähti allapäin kävelemään kohti uutta kotiaan.

Benjamin pyysi Astaa ja Deniseä muuttamaan luoksensa, nyt kun talossa oli tilaakin. "Harmi juttu kun  sinä ja Sophia erositte", Asta sanoi ja suuteli Benjaminia. "No en mä ny tiiä, oltiin kyl molemmat aika onnettomia", Benjamin vastasi.

"Tulisitko sinä Asta uudestaan minun vaimokseni, jos tällä kertaa liittomme kestäsi elämämme loppuun saakka?" Benjamin kysyi ja polvistui Astan eteen.

"Katso ostin sunulle tälläisen kauniin sormuksenkin", Benjamin sanoi ja avasi rasian aivan Astan nenän alla.

"Tietysti tulen vaimoksesi ja sormus on aivan ihana!" Asta kiljahti ja ihaili sormustaan.

"Olen rakastanut sinua aina erostamme huolimatta ja tulen aina rakastamaankin", Asta sanoi ja hyppäsi kultansa kaulaan. "Minäkin sinua!" Benjamin sanoi ja laski Astan varovasti alas.

Heti perään he menivät naimisiin. He pitivät kahdenkeskeiset häät, koska ensimmäiset häät olivat olleet isot eivätkä olleet tuottaneet onnea, niinkuin joku neropatti oli mennyt heille väittämään.

Häiden jälkeen Asta meni etsimään Camillea, koska hänellä oli asiaa hänelle. Asta löysi Camillen yläkerrasta soittamassa pianoa. "Camille, minulla olisi sinulle asiaa", Asta aloitti. "Niin, olen pelkkänä korvana", Camille vastasi. "Olemme tuossa isäsi kanssa hieman miettineet, että voisit muuttaa jo omaan asuntoon, koska täällä on jo aika ahdasta ja sitten kuin Robert palaa yliopistolta täällä ei ole enää yhtään tilaa." "Ymmärrän. Sopikko jos etsin ensin töitä ja sitten kun olen saanut työt hyvin alkuun etsin oman kämpän?" Camille kysyi. "Mikäs siinä, mutta etsi töitä nopeasti", Asta naurahti ja lähti jatkamaan hommiaan.

illalla vietettiin Oliverin synttäreitä. "Hmm... Mitäs minä toivoisin? Ahaa, nyt keksin. Toivon oikein kaunista ja iso tissistä vaimoa itselleni", Oliver ajatteli hyillen samalla kun puhalsi kynttilät.

Tälläinen komistus Oliverista kasvoi. (Miks kaikil pojil on tommone hassu nenä? :D)

Daniel oli päättänyt kohottaa logiikan huippuunsa ja lähti katselemaan tähtiä. Daniel on aivan samanlainen kuin vaarinsa Pietari, koko ajan tähystämässä tähtiä :)

Denisekin oli kokenut pienen muodonmuutoksen. Hänestä tuli vielä söpömpi<3

"Heeeiii! Eeeei! Ete kyllä vie minua yhtikäs minnekkään!" Daniel huusi ja piti kaikin voimin kiinni kaukoputkesta kun avaruusolennot yrittivät kaapata häntä.

Muutamn tunnin päästä omituinen alus lensi Bluerivereiden pihalle ja heitti sieltä ulos Danielin. "Huhhu.. olipa reissu. En kyllä ikinä enää halua joutua avaruuteen", Daniel ajatteli järkyttyneenä.

Benkun hiuksista oli lähtenyt viimeisetkin ruskeat ja nyt ne olivat aivan harmaat.

Jacob toi koulusta kotiin serkkunsa Anneten. Annette on Hugon ja Teresan esikoinen.

Camille meni töistä kotiin tultuaan juttelemaan serkulleeen. "Oletpa sinä kasvanut sitten viime näkemältä", Camille sanoi Annetelle. "Niin olenkin. Miksi sinulla on tuollainen hassu kypärä päässä?" Annette kysyi Camillelta. "Se on turvakypärä mitä käytän töissä, mutta tänään unohdin ottaa sen pois päästäni kun lähdin kotiin", Camille vastasi nauraen.

Denise oli kasvanut lapseksi ja mennyt leikkimään kaksosten kanssa puuhapöydän ääreen. "Minulla oli tämmöinen samanlainen, mutta vain vaaleanpunaninen kotona tai siis siellä missä minä ja äiti ennen asuttiin", Denise sanoi kaksosille, mutta nämä olivat kuin eivät olisi kuuleetkaan mitä Denise äsken sanoi. He olivat meinaan tottuneet olemaan perheen nuorimpia ja sitten yhtäkkiä taloon tuleekin joku nuorempi, niin ei ole kivaa.

______________________________

Seuraavana päivänä lasten ollessa koulussa Asta meni ulos haravoimaan lehtiä. "Ihanan pistävä syysilma", Asta ajatteli haravoidessaan.

Kun lehdet oli haravoitu ja hävitetty, niin Asta meni sisälle ja suoraan kuntosalille. "Tätä minä olenkin kaivannut koko sen ajan kun asuin yksin, omaa kuntosalia", Asta naurahti itsekseen.

"Hyvää päivää! Minä olen Kullervo Jokivuori, Jokivuoren yksityiskoulun rehtori. Täältä oli soitettu ja kutsuttu illalliselle", Rehtori esittäytyi. "Okei. Minä olen Camille Blueriver ja tervetuloa peremälle", Camille vastasi ja jatkoi, "Kävisikö rehtorille pieni esittelykierros sinä aikana kun ruoka valmistuu?" "Se olisi vallan mukavaa, niin näen vähän millaisessa talossa, ehkä tulevat oppilaani, asuvat", Rehtori vastasi.

"Tässä on meidän pieni, mutta mukava olohuoneemme", Camille selosti. "Whoo- ou! Tämä on upea! Sinähän näytät olevan rakennusinsinööri niin suunniteletko minullekkin tälläisen?" Rehtori kysyi. "Täytyy katsoa, mutta jatketaan yläkertaan", Camille vastsi ja lähti kohti yläkertaa.

Kun talo oli saatu esiteltyä Benjamin kutsui Rehtorin syömään. "Millaista siellä koulussa sitten oiken on?" Daniel ja Oliver kysyit yhtä aikaa Kullervolta. "Muuten melkein samanlaista kuin julkisessa koulussakin, mutta luokat ovat pienemmät ja luovia-aineita on enemmän. Ja kielivalikoimakin on laajempi, mitä julkisissa kouluissa on", Rehtori vastasi pojille.

"Kiitos paljon illalisesta ja toivotan lapsesi tervetulleeksi yksityiskouluuni. Ilta oli vallan mainio", Rehtori kiitti ja kätteli Camillea. "Kiva, mutta he eivät ole minun lapsiani vaan sisarruksiani", Camille vastasi. "Ai anteeksi luulin, että he ovat lapsiasi, koska yleensä vanhemmat tulevat toivottamaan minut tervetulleeksi ja tekevät kaikkensa, että heidän lapsensa pääsisivät kouluuni." "Ei se mitään, mutta minun pitää nyt lähteä nukkumaan, jotta jaksan herätä huomenna töihin", Camille vastasi hymyillen.

Seuraavana päivänä töiden jälkeen Camille oli valmis etsimään oman asuntonsa. "Hmm... kaksio Purotiellä, ei en halua kaksiota haluan isomman talon. Hei tuossa on kolmio Tuiskutiellä, se on hyvä. Ostan sen."

 

Tässä oli tämä osa ja nyt sitten kysely:

1. Mikä oli paras kuva osassa?

2. Mitä voisin vielä parantaa?

3. Haluatko osan:

• a) Perintölinjan ulkopuolelle jääneiden henkilöiden elämästä
• b) Robertin yliopistoelämästä
• c) tavallisesta Bluerivereiden perhe-elämästä

:) ps. tohon kolmos kysymykseen voi sit vastata useammanki ku vaa yhden